“Olen kuullut seuraintalon samat lässytykset liian monta kertaa. Järkyttävintä on havaita että ihmiset täällä ottavat nuo puhheet niin vakavasti, aivan kuin ne sanottas ensi kertaa.”
Vihdoinkin sain hankittua Simpauttajan dvd-versiona. Tuntui uskomattomalta pitää sitä kädessä. En ole raaskinut vielä edes avata sitä. Naatiskellaan, naatiskellaan...
Tällä hetkellä Simpauttaja dvd -kyselyn mukaan 67 % vastaajista aikoo ostaa dvd:n heti. Täytyy tarkentaa, että tuo heti tarkoittanee noin kuukautta julkaisupäivästä – ainakin omalla kohdalla. Omani ostin 7. syyskuuta, ja etsin sitä useammastakin liikkeestä heti julkaisupäivästä lähtien.
Yllätyksekseni olen huomannut, että Simpauttaja dvd on noussut monen liikkeen toplistalla kympin sakkiin. On jopa ollut eräässä liikkeessä ykkösenä, toisessa kolmantena, seitsemäntenä jne. eli kyseessä ei ole mikään turha julkaisu vaan se on tullut tarpeeseen.
Seuraavaksi pitää katsoa itse dvd ja tehdä siitä arvioiva pohdiskelu, ei niinkään arvostelu. Onko siinä samanlainen henki kuin tuhat vuotta vanhassa ja sataan kertaan, melkein, katsotussa vhs-nauhassa? Ja miltä tuntuu katsoa Simpauttaja oman dramatisoinnin jälkeen? Mitä nyt, kun salainen haave ja tavoite on saavutettu? Lyönkö nyt hanskat tiskiin? Vai jatkanko hyvien tarinoiden dramatisoimista?
Näihin kuviin ja tunnelmiin palaan parin viikon päästä.
