Kirjottaa rumpluuttelen tällä hetkellä rommaanin asemesta eräänlaista tarinakirjaa, toivossa että se rupeisi vetämään ja kustantaja jopa haluaisi julkaista sellaisen.
Eli kirjaa, jossa on kaikellaista tarinaa pääasissa lähihistoriasta, kuultua tai kuulemasta muokattua tai kokonaan itsekeksittyä, mielikuvituslegendaa. Tavallaan hyödyttäisin meillä kotipuolessa (Pielisen-Karjalassa) aikoinaan kukoistanutta suullista tarinaperinnettä kirjallisesti. Lapsena kuulin kovasti ukoilta ja ämmiltäkin tarinoita, ne teki minuun suuren vaikutuksen, varmaan innostivat minua osaltaan rupeemaan näihin kirjailijan paskahommiin.
Tuskin mikään hirveen moderni ja hienopierusia kriitikoita miellyttävä aihe tai tapa kirjoittaa, mutta helevettiikö minä siitä välitän. Kansankirjailija jota 'oikeat' kirjailijat ja mesenaatit ja oppineet tutkijat eivät pidä minään, voi tehdä mitä lystää. Ei tarte ainakaan ismeistä välittää. Ja nyt kirjoitan kansantarinoita, koska yksinkertaisesti pidän siitä. Saa leiskutella vapaasti väkevän itäisen kielensäkin kanssa. Tulee tunne kuin istuisin kulkumiehenä entisajan hämärässä pirtissä talvi–iltana, polttaisin kessua ja kertoisin tarinoita penskoille ja kaikille kiinnostuneilla. Piste.
